HURMERINTA. Mutta eihän se ole kuin tavallinen härkä?
ROUVA DANELL. Ei ei ei, ette saa mennä, minä pyydän ja rukoilen. Se oli eilen puskenut muuatta miestä niin pahasti, että oli tullut verta. Ette saa mennä! Minä en laske teitä.
HURMERINTA. Kun niin tahdotte, hyvä rouva Danell. Minulle on erittäin mieluista ja suloista, jos istutte täällä odottaen kunnes se menee.
ROUVA DANELL. Minä en nyt voi viipyä, en. Minä pyydän, nostakaa tuo tuoli kadulle ikkunan alle.
HURMERINTA. Te tahdotte välttämättömästi—?
ROUVA DANELL. Välttämättömästi!
HURMERINTA (nostaa tuolin kadulle). Kun rouva Danellin täytyy, niin—
ROUVA DANELL (nousee ikkunaan). Minun täytyy, sillä ompelijatar lupasi tulla presiis kellon lyönnille. (Laskeutuu.)
HILLERI tulee pormestarin kamarista.
HURMERINTA. Eikö täällä ole yhtään poliisikonstaapelia?