PORMESTARINNA. Minä en tahdo mitään muuta kuin sen vain, että sinä, pappa, aina pitäisit mielessäsi, että sinä, pappa, olet paikkakunnan korkein ja arvokkain virkamies.
PORMESTARI. Onko sinusta sitten sopimatonta, että minä juon veljenmaljan hänen kanssaan? Sinähän olet hänet hommannut ja sellaisella touhulla meille asumaan ja olet ollut niin—
PORMESTARINNA. No pappa, pappa! Mitäs me nyt joutavia. Mene sinä nyt vain skoolaamaan hänen kanssaan. Ja me Aleksandran kanssa lähdemme pian kotia, mutta sinä voit tulla sitten hänen kanssaan. Mene nyt, pappa, mene.
PORMESTARI. Minä tuskin joudan olemaan niin kauan kuin hän viipyy, ja minä luulen, että minun pitää lähteä jo ennen kuin tekään joudutte, sillä minulla on huomenna maistraatin istuntokin. (Lyö näppiä.) Minun pitää muistaissani sanoa Hillerille, että Hillerin pitää huomenaamuna välttämättömästi julistaa muuan kuulutus kaupungilla. Se on jäänyt aivan viime nipukkaan.
PORMESTARINNA. Sano, pappa, samalla, että Hillerin pitää tulla nuohoamaan meille aamulla, sillä tänään oli tulla nokivalkea.
PORMESTARI. Ai ai! Se taitaa Hilleri vähän huolimattomasti hoitaa sitä nuohoojantointa. (Menee vasemmalle ja heti oven aukaistuaan.) Hilleri! (Vetää oven kiinni jälkeensä.)
ALEKSANDRA (tulee salista). Mamma, mamma, kun on hauska! Minä olen saanut niin paljon tanssia. Ja minut on jo pyydetty kolmanteen franseesiin, jos vielä tanssitaan.
ROUVA DANELL (mustissa, tulee salista). Voi, kun herra—herra—mikä se taas olikaan hänen nimensä? Minä en tahdo sitä millään muistaa!
PORMESTARINNA. Hurmerinta. Onhan se tunnettu nimi. Eikö Josefine ole lukenut sanomalehdistä? Niissähän on kuulemma paljon kirjoitettu hänestä.
ROUVA DANELL. Vai niin! Tämäkö se nyt on se, joka sen suuren rosvon ja murhamiehen otti kiinni ja kuoli?