HILLERI. Mikä kaiken kauhea?
HURMERINTA. Kaikkien sota kaikkia vastaan!
HILLERI. Kauhea sota? Olipa hyvä, ettei pantu lehteen—vai mitä herra toimittaja äsken sanoi?
HURMERINTA. On se lehdessä, siitä on vain Hillerin nimi poissa. (Rientää ikkunaan, avaten, huutaa.) Hoi siellä painossa! (Tavottaa äkkiä silmäänsä kuin olisi joku lyönyt, poistuen ikkunasta.) Tuo härkä paholainen syytää hiekkaa ja kiviä.
HILLERI. Mitä pitäisi?
HURMERINTA. Pitäisi kieltää painamasta lehteä!
HILLERI (menee ikkunaan ja pitäen kättään silmiensä suojana, aivan kuin varoen hiekkaa lentämästä, huutaa). Pöllönen hoi! Pysäytä se rakkisi! Herra toimittaja käski!
ÄÄNI. Just pysäytän, viimeinen on menossa!
HILLERI nauraa itkunauruaan.
HURMERINTA. Mitä te itkette? Eihän teillä ole hätää! Mutta minulla! (Kävelee edestakaisin.) Kirjoitus voi olla totta. Mutta se voi olla yhtä hyvin sopimaton, loukkaava, persoonallinen, liioiteltu.