ROUVA DANELL. Hänessä on jotakin niin paljon—minä en osaa sanoa mitä se on. (Lähtee äkkiä saliin.)
ALEKSANDRA. Me olemme jo sinut. Armaaksi häntä kutsutaan.
PORMESTARINNA. Vai niin! Mitä hän puhelee?
ALEKSANDRA. Kysyi, kuinka monta veljeä minulla on, niin minä sanoin ettei yhtään, ja sitten hän kysyi montako sisarta, niin minä sanoin että kahdeksan, ja että pappa ja mamma aina—
PORMESTARINNA. Kenen muitten kanssa hän näyttää enimmin puhelevan?
ALEKSANDRA. Neiti Salmelan kanssa.
PORMESTARINNA (ihmeissään). Neiti Salmelan kanssa?
ALEKSANDRA. He ovat vanhat tutut. Helsingissä ovat tutustuneet.
PORMESTARINNA. Vai niin. Minä ajattelinkin, että mikäs nyt, kun neiti
Salmelakin tuli ihmisten joukkoon.
ALEKSANDRA. Neiti Salmela kuului olevan hyvin rikas. Hänen isänsä on jonkun suuren ja vanhan aateliskartanon omistaja.