—Et ole varmaan uskonut rukoillessasi?
—Uskon minä.
—Olet ollut tottelematon äidillesi?
—En ole nyt ollut. Joskus ennen olen ollut, mutta olen aina pyytänyt anteeksi äidiltä ja Jumalalta.
Marikaan ei voinut käsittää, mitä syntiä Elsa oli tehnyt, mutta jotakin hän oli tehnyt, se oli varma ja sen uskoi Elsakin.
Marista erottua asteli hän hiljalleen kotia päin, mieli maan tasalla ja pelotti. Kukaties on hän tehnyt hyvin suuren synnin!
Äiti Elsan tullessa keitti jo riisryynipuuroa. Sen haju tuntui huoneessa, ja padassa puuro, äidin liikutellessa, niin mukavasti puhahteli.
Mutta? Riisryynipuurohan se onkin syntiä! Ne pakanarouvathan olivat sanoneet kesällä, juolahti äkkiä Elsan mieleen. Riisryynipuuro on yhtä suuri synti kuin valehteleminen ja varastaminen!
Hän aivan kuin jähmistyi.
Sen vuoksi eivät he olleetkaan saaneet apuja! Ja sen vuoksi varmaankin, kun silloin kerran oli ollut riisryynipuuroa jouluksi, isäkin oli sitten hukkunut? Eikä ehkä ole isä päässyt taivaaseenkaan!…