—Pyydä emännältä lainaan joku vanha röijy!
—Olisipa se elämää, että minä röijy jalassa kulkisin ja sinä pöyhkeilisit minun housuissani.
—No, saisit sinä näitä minun housujani lainaan aina kun menisimme
Parkkisen konsulille puoliselle, ettei tarvitsisi sinun röijyjalassa
Annan vieressä istua.—Tehdäänkö kaupat?
—Kyllä muuten, vaan ei passaa!
—Ei se passa, ei se passa! Ku ei se passa, ni heittä pois ja otta uusi konsti! matkitteli Jaakko ottaessaan muutaman saappaan katseltavakseen. —Nuokin Rallen lopposet pitäisi saada paikatuiksi!—Ja kuule Juuso! milloin sinä alat sitoa Tolarin Latinan-kielioppia? Sillä kai on kiire.
Tolari, entinen pallinlyöntitoverini, oli maalarin poika ja siitä sai hän leikkinimekseen Tolarin.
—Kyllä minä heti koulusta päästyäni alan.
—Minullakin on puolipohjattavina hänen saappaansa. Jaakko otti muutamat anturat katseltavikseen.—Kyllä se on aika losusaapas, se samanen Tolari, kun noin pilalle on saappaansa kuluttanut! Missään hän silloinkin lienee laukannut, kun tuohon tuommoisen reijän on saanut, joka ammottaa kuin seitsemän leivän uuni? Tuota, tuota—suksen tuohta ja mäystintä! Kyllä se lupa olisi nyt tervetullut, kun tuota työnroskaa on niin kosolta. Voipa toki, jos se rehtori olisi niin kunnonpoika, jotta puhalluttaisi nyt luvan, niin minä kiittäisin häntä kirkossa ja paapattaisin papillekin.
—Kyllä hän on niin kinttara siitä luvasta, jotta ei sitä isosti liukia.—Tuossa on vieraalle lämmintäleipää! Juuso antoi minulle siirappimällin.
—Anna minullekin! tuumaili Jaakko.