—Terve!
—Terve veikko! sanoi Lämsän Maija, kun koira jalkaan tarttui, oli Jaakon leikillinen vastaus. Hän pani juuri muuatta vasta sidottua kirjaa puristuksiin.
—Terve, terve, naapurini! joll'et tuota leikiksi katsoisi! vastasi
Juuso. Hän kaateli valmistettua mälliainesta kääreihinsä.
—Eikö tahdota lupaa täksi päivää? kysyin.
—No ei tuo sen pahempi olisi! vastasi Jaakko.
—Eihän se hyvä pahaa tekisi, arveli Juusokin.—Olisi minullakin valmiita mällejä isonlainen varasto ja lupapäivinä niillä on hyvä menekki. Matti onkin jo taskussa. Noihin housurepaleihin meni semmoinen summa mynttiä, että mieltä karvastelee kun ajattelen!
—Vähinäpä nuo on minullakin rahat. Tokko lie monta vaskikolikkaa rahastossani ja huoneen vuokrakin pitäisi kohta maksaa, tuumaili Jaakko.
—Niin, ja minä olen velkaakin sinulle, kuinka suuressa palanksissa lienenkään? virkkoi Juuso.
—Eihän se monen markan velka ole.—Vuokraa housusi minulle syntisi kuitiksi!
—Paljain säärinkö minä sitten kulkisin?