—Omin ruokimme ja ilman palkkaa! vastasi Jaakko.
—Siinä on, Jaakko, voitaleipä. Kierrä poskeesi, ei ole luita!
Kun vihdoin jouduimme kouluun, asetuttiin siellä jo rukouksiin.
—Huomenna on koululla lupa, julisti rehtori rukouksen pidettyään ja se oli meille hyvä sanoma.
—Hiljaan, hiljaan, komensi rehtori oppilaitaan, jotka olivat alkaneet hyvän sanoman kuultuaan sihahdella ilosta. Huomenna on nimittäin, jatkoi hän kun hiljaisuus oli palautettu, Juhana Vilhelmi Snellmannin syntymäpäivä, sen johdosta pitää koulumme huomenna juhlaa. Kymmenen aikana kokoonnutte kouluun. Joku opettajista pitää puheen Snellmannista ja laulukuntamme saa laulaa muutamia isänmaallisia lauluja.—Saatte mennä!
Kun koulutunteja ei ollut jälkeen puolisten, niin oli nyt hyvää aikaa ja ilma oli kaunis, niin tuumailtiin lähteä käymään erään toverimme kotona, joka oli kappaleen matkaa maaseudulle. Retkeen halulliset päättivät kokoontua koululle määrätyllä ajalla.
—Käydään mennessämme Jaakon ja Juuson luona, ja tahdotaan heitäkin mukaan. Samalla saamme ostaa siirappimällejä! Esittelijä oli »tohtorin Ralle», Rafael Kurtén, kaupunginlääkärin poika.
Ralle oli kömpinyt kyllä kolmanteen luokkaan saakka, vaan näyttipä siltä, että »päänsä ei kestänyt» korkeammalle kohota. Paha merkki oli sekin, että hän Ahon Antin kanssa, joka nyt oli Ursinilla puotipoikana, kuleksi ryyppyretkillä. Muutoin oli hän vähän hidas ja tökerö ajatuksiltaan, vaan hyväsydäminen ja laupeanluontoinen. Rallen esitykseen suostuttiin.
—Sieltäpä tulee miestä kuin Aapon-Jussia! tuumaili Jaakko, joka juuri punoi pikilankaa, kun poikia alkoi valua tupaan.
—Onko sinulla Juuso valmiita siirappimällejä? kysyttiin.