—On kyllä, ostatteko?
—Tuo esiin!
Juuso toi rautaisen sangon, joka oli siirappimällejä enemmillään kuin puolillaan. Pojat tunkeusivat ympärille.
—No, niinhän te hulmuatte kuin susi puhteella! Juurikuin ette olisi näitä ennen nähneet! pakisi Juuso.
—Onko ne nyt niin makeita, että kielen suusta vievät? Niinhän sinä kehuit! virkkoi muuan.
—Maista veli, vaan maksakin!
—Anna minulle viiden pennin edestä!
—Minulle kymmenen!
—Anna minulle viidenkolmatta pennin edestä!
—Säästä minullekin markan edestä! Se oli Ralle. Eipä jäänyt paljon jälelle tavaraa Juusolle ja aina yhä joku osti.