—Pekka! ota koppi, jos mies olet! kehotettiin.

—Pekka, Pekka, äitisi näkee! huudettiin muka häiriöksi.

Sattui palli Pekan käsiin, vaan eipä tarttunut, kunmahtihan korkealle takaisin ja tipahti sitten maahan. Vastapuolueella syntyi naurunremakka ja kuin yhdestä suusta huudettiin: äitisipä näki! Vaan Pekan omat puoluelaiset tiuskivat vihoissaan: sen läskikäpälä!

—Auringonkilo kävi silmiini, jotta en voinut oikein nähdä, ja palli sattui vaan peukalon nokkaan, selitteli Pekka syitään.

—Miksi et sanonut sitä jo ennen?

—Olisit ottanut silmät pois ja katsonut reijillä!

—Mitäs pidät peukaloasi keskellä kämmentä!

—Sano Pekka minun syykseni! ilkkui Juuso ja sekös synnytti naurunremakan.

Mahtoi käydä Pekan ilkeäksensä kun suosio siirtyi Jussin ja Juuson puolelle. Hän oli aina ollut valmis muita pilkkaamaan heidän huonommuudestaan ja kehumaan omaa hyvyyttään ja nyt sattui pilkka kerta häneen itseensäkin.

—Tule nyt, Kalle! kiirehti sisareni.