—Etkö luota siis minuun?
—Luotanhan minä sinuun kuin pukki suuriin sarviinsa! Mitä sitä pitäisi luottaa?
—Siirappimällejä.
—Niin velaksi?
—No kun et tahdo antaa, niin elä!
—Elä häntä kalanhäntä suuhuni lennä! Tunteehan kamssukin leikin! Koetin vaan malttiasi. Niin viidentoistako pennin edestä? Siinä on ja saat yhden vielä kaupantekiäisiä!
—Minulta saat lainaan sen viisitoista penniä, niin voit Juusolle heti maksaa, tarjoili Ralle velanottajalle.
—Minulle se on sitä parempi, kuta pikemmin. Kyllä Ralle joutaa odottamaan vaikka viimeiseen Matin päivään, lausui Juuso.
—Niinhän te molitatte kuin seitsemänsataa ryssää! äyäsi Jaakko.—
Emäntäkinhän tuon kuulee!
—Hiljaa minun huoneessani, olkoon seinät kenen tahansa! huusi Juuso.