—Hiljaan!—Minä pidän puheen hänelle ja sitten nostamme häntä eläköön! huutaen.
Ralle käskettiin sisään, toveristo nousi seisomaan, puhuja oli ottanut vakavan ja juhlallisen muodon.
—On hetkiä ihmiselämässä, alkoi puhuja, jotka saattavat ihmisen mielen pois jokapäiväisestä hyörinästä ja pyörinästä korkeampiin asioihin, jotka saattavat ajatuksen lentämään tulevaisuuteen, muiston johtamaan menneisiin. Semmoisia hetkiä on esim. syntymäpäivä. Silloin, ihminen kun lopettaa muutaman renkaan ikävitjastaan ja alottaa taas uutta, katsahtaa hän entisyyttä ja kuvailee tulevaisuutta. Vaan semmoisia hetkiä on myös kun pukee ylleen uuden puvun. Muistuttaahan sekin hetki ihmiselle elämästään, sen muutoksista, kun heittää yltään vanhan ja pukee uuden. Sinullakin Ralle on uudet saappaat, sievät ja somat. Varmaan ne ovat tuoneet mieleesi uutta intoa. Toveristo toivoo sinulle onnea ja menestystä uusissa saappaissasi.—Toveristo toivoo että sinä, joka jo olet kaksi pitkää vuotta urhoollisesti taistellut ja ponnistellut otsasi hiessä kolmannella luokalla, pysyt yhä edelleen samalla kestäväisyydellä ja samalla innolla koetat murtaa vastuksia. Eläköön!
Pojat tarttuivat kiinni Ralleen ja hän lensi korkealle ja kovasti raikui eläköön.
Ralle kiitti puhujaa sydämellisesti puheesta. Puhuja taas pyysi anteeksi puheensa huonoutta, kun se oli niin valmistamaton. Vaan minulle sanoi Ralle kehottavansa sisartaan kutsumaan kaikki nämät pojat ja kaikessa tapauksessa puheenjohtajan ainakin pitoihin.
Ilta kului myöhäselle, ennenkuin palasimme kotia. Komesrooti Ursinin huvilassa oli ilo ylimmällään.
Sisällä soittokunta soitteli ja nuoriso tanssi. Puutarhassa käveli neitosia—koreita kuin kedon kukkaset ja niin lipakan näköisinä puhelivat ja naureskelivat vieressään keikailevan herran kanssa. He olivat viillyttelemässä.—Kiven luota kuului kovaa melua. Ahon Antti kantoi sinne juomisvaroja herroille, jotka olivat asettuneet sinne »nauttimaan luonnon helmassa». Kaksi herraa siellä tuki käsikynkästä kolmatta, joka piti puhetta. »——että—että—me—että me saisimme— että me saamme—että me saamme—me toivomme, että—toivomme, että on tuleva—että pian on tuleva—nimittäin se aika, että me—että me saamme—tässä samalla—samalla sijalla—paikalla iloita ja huutaa, että eläköön Ursin!—Me toivomme ja siis—eläköön—eläköön komesrooti Ursin —eläköön!» Sitten jokainen avasi suunsa ja huusi avuksi puhujalle, vaan sitten jokainen ryyppäsi. Sitten taas jokainen kilisti laseja toistensa kanssa ja sitten jokainen taas ryyppäsi. Vaan puheenpitäjä asetettiin istumaan tuolille ja hänelle vaihdettiin tyhjän lasin sijaan täysinäinen ja jotkut tulivat hänen kanssaan kilistelemään ja sitten ne ryyppäsivät, jotka kilistelivät. Me katselimme tätä menoa vähän aikaa ja Tolari sanoi: »siellä molemmat lasit keikkuu kumpasenkin kerran!»
* * * * *
Seuraavana päivänä iltapuolella olimme syntymäpäivillä. Eiliset toverit olivat saaneet kutsut. Ei ole varmaa tietoa tuliko kutsut serenaadin pidosta vai Rallen kehotuksestako—ehkä kaha kummastakin!
Menin Jaakon ja Juuson luo, sieltä mennäkseni heidän kanssaan kutsuihin.