—Nauroivathan ne kun rakkaudestakin puhuttiin.
Ralle selitteli sitten minulle, että huomenna on hänen sisarensa syntymäpäivä, ja että hän kutsuu tovereitaan ja muutamia poikiakin luokseen.
—Hän käski minun kutsua sinua. Jaakko ja Juusokin tulevat, heidät kutsuu sisareni itse kun he tulevat huomenna puoliselle meille.
Minä kiitin tietysti, vaan päästyäni hänestä ilmoitin asian muille— hiljaan.
—Ralle! huusi muuan joukosta. Huutaja oli erään papin poika, aika velikulta hänkin.—Menepä tuonne toisiin huoneisiin, meillä on sinusta vähän haastelemista!
Rallen täytyi totella.
—Hiljaan! huusi äskeinen poika ja joukko asettui.—Pojat! alkoi hän.— Huomenna on Rallen sisaren syntymäpäivä ja siellä tulee kuulemma pienet pirakat, joihin muutamia meistä on kutsuttu. Vaan meidänkin pitäisi päästä osalliseksi ja siihen on nyt keksittävä keino. Minä olen äkännyt erään tempun. Esittelen sen tässä, jos se sitten hyväksytään. Hommataan serenaadit! Sitten tulee tietysti kutsut serenaadin pitäjille.— Hyväksytäänkö?
—Yksimielisesti!
—No. Vaan ettei Ralle saisi tietää aikeestamme, pitää meidän laittaa, että hän uskoisi asian koskeneen yksinomaan häntä. Siihenkin olen keksinyt keinon. Hänellä on uudet saappaat ja niiden johdosta onnittelemme häntä…
—Hyvä, hyvä!