ELVIIRA. Mennään seisomaan portille.
EEVA. Se ei passaa.—Mutta lauletaan »Onnen herran laulu».
ANNA. Oletko kerrassaan hullu? Joka kuuluu olevan kauhean vihainen tuosta laulusta. Ei siedä Onnen herran nimeäkään enempää kuin härkä punaista vaatetta.
EEVA. Silloinpa hän varmasti tulee. Pojat, laulakaa se Onnen herran laulu, niin saatte lakeria!
ANNA (ottaa vesiastiansa). Minä kumminkin lähden tieheni. (Menee oikeanpuoliseen taloon jääden kurkistelemaan.)
POJAT (laulavat).
Onni laiva Pohjanmerta sinne tänne seilas,
Styyry nukkui humalassa, kapteen' maita peilas:
Liiverpuuliks' paikan luuli,
Hampuriksi rannass' kuuli.
ONNEN HERRA tulee sivuportista ja keppi tanassa syöksyy poikia kohti. Pojat keskeyttävät laulunsa ja piiloutuvat laivaansa. ELVIIRA pelästyneenä juoksee Annan luo.
EEVA (joka on ollut kaivon takana, astuu Onnen herran tielle). Minnekä nyt?
ONNEN HERRA (hölmistyen). Oletteko te täällä?