ELVIIRA. Mutta kuulkaa miten hassua! Viime viikolla komesrootin rouva tuli minua vastaan, pysähdytti minut ja kysyi: Kenen on sinä tyttö?— Minä vastasin, että luotsioltermanni Parhialan. Mutta ei hänellä ollut sen enempää asiaa, taputti minua poskelle ja sanoi: Hyvästi, kaunis tyttö.
EEVA. Kas niin! Elviira valtaa minulta Onnen kapteenin!
ONNEN HERRA tulee näkyviin oikealta perältä kulkien aidan taitse vasemmalle. Hän pysähtelee ja katselee kuin paikkaa tunnustellen ja katoaa vasemmalle.
ANNA. Katsokaa, tuolla hän menee. Hän katselee sinun asuntoasi, Eeva.
EEVA. Ei hän tiedä minun asuntoani, vaan hakee Pasanteria, joka on koettanut pestata miehiä Onneen.
ELVIIRA. Hän siis tulee tänne.
ANNA. Mutta Pasanteri ei näy olevan kotona. Ei ole vielä tullut kirkosta.
EEVA. Sittenpä on mainio tilaisuus tehdä kapteenin kanssa tuttavuutta.
ELVIIRA. Mutta jos hän ei tulekaan tänne, vaan menee ohi?
EEVA. Se olisi suuri vahinko, sillä minulla olisi hänelle tärkeää asiaa.