JUNKKA. Kyllä me tulemme, kun joudumme. Meillä on vähän asioita. Mene sinä vain edeltäpäin.
Kuuluu kova hurraahuuto.
ONNEN HERRA. Mitä ne hurrasivat? Mennäänpä kuuntelemaan.
JUNKKA. Meripojat hurraavat aina. Se kuuluu heidän tapoihinsa ja luontoon. Tiedäthän sinä sen, merikapteeni. (Tarttuu Onnen herran käsikoukkuun ja taluttaa hänet puistikkoon.)
Hurraa, me Suomen meripoiat,
Meillä luonto raitis ain!
ONNEN HERRA. Farbruur Junkka on hauskalla tuulella.
JUNKKA. Täytyyhän minun olla.—Mutta minne Eeva on mennyt?
ONNEN HERRA. Eeva on jo menossa huvimajalle.
JUNKKA. Mene sinä hänen jälkeensä. Ja odottakaa minua maantiellä. Minä menen sanomaan kapteeni Varjakalle, että hänkin tietää. Odottakaa minua, minä tulen heti. (Menee sisälle.)
ONNEN HERRA menee maantielle, jossa pysähtyy katselemaan oikealle ja vasemmalle.