EEVA viskaa Junkan hatun ja kepin keskipihalle, kaataa pöydän ja sohvan ja heittäytyy maata kentälle.
JUNKKA (tulee kiireesti parvekkeen kautta). Perhanan poika! Viskannut minun hattuni ja keppini tuonne. (Kiiruhtaa kokoamaan tavaransa. Häristää kepillään.) Kiitä onneasi, että minulla on niin kiire, etten jouda sinua siitä purraamaan! (Rientää maantielle kääntyen vasempaan Onnen herran jälkeen.)
EEVA riisuu sadetakin, jonka napinläpeen pistää kukan rinnastaan, heittää sadetakin kaatuneelle sohvalle, juoksee kulmikkopenkille, nostaa pöydän aidan viereen, nousee penkiltä pöydälle ja siitä hyppää yli aidan.
Kuuluu kuorolaulua:
Hurraa, me Suomen meripoiat,
Meillä ilo ompi aina eikä surut meitä paina,
Hurraa, me Suomen meripoiat,
Meillä luonto raitis ain!
Poismenevää tanssiväkeä kulkee maantietä oikealta vasemmalle, joitakin puistikon läpi maantielle. Laulavat kuorossa:
Ja tuon nuoren meripoian mieli
Se maalla ailehtii kuin meri lainehtii.
Ja tuon nuoren meripoian mieli
On kuin aalto Atlantin.
Hurraa, me Suomen meripoiat,
Meillä ilo ompi aina eikä surut meitä paina,
Hurraa, me Suomen meripoiat,
Meillä luonto raitis ain!
Laulua kuuluu loittonevasti kuoleutuen vähitellen.
ANNA ja ELVIIRA vielä laulun kestäessä tulevat parvekkeen kautta.
ANNA (pysähtyen). Minne se Oskari jäi?