JUNKKA. Paistiksiko? Pitääkö se olla korea? Ei suinkaan sitä höyhenineen syödä?
ONNEN HERRA. Ei paistiksi, vaan oikeaksi kukoksi.—Mistä se menee oikotie Rantalaan?
VARJAKKA. Tuosta näkyy Eeva menneen, missä on pöytä aidan vieressä.
Siitä yli aidan.
JUNKKA. Tuota tiheää metsääkö hän on lähtenyt kahlomaan. Sinne hän on voinut eksyäkin. Meidän pitää lähteä heti ottamaan selko.
ONNEN HERRA. Ei tarvitse, sillä minähän menen Rantalaan, minä otan samalla selon. (Kiiruhtaa aidan yli. Toiselta puolen aitaa.) Farbruur menee huvimajalle. Minä tulen sinne pian.
JUNKKA. Kuule, Yrjö. Valehtelitko sinä tuolle Villelle?
VARJAKKA. En. Eeva aikoi lähteä tuota tietä. Tästä on puolikymmentä kaapelinmittaa Rantalaan. Siitä hän on ottanut soutajan lahden yli. Hän on pian kaupungissa.
JUNKKA. No, hyvä on. Tämähän päättyi mainiosti.
VARJAKKA. Ei ole päättynyt mainiosti.
JUNKKA. Vieläkö sinä epäilet, ettei hän sinua rakasta?