EEVA. Ja minä tuulta ennustaessani katselin taivaalle. Mutta toisakseen nuorempana: Hyvää huomenta, setä.
JUNKKA. Hyvää huomenta, lapseni. Kuule, minne sinä eilen katosit?
EEVA. Minulla oli kiire kotia, sillä aioin matkustaa maalle. Mutta muuan pojanviikari päästi kyytihevosen karkuun meidän portiltamme. Kyllä minä sen hänelle kostan.
JUNKKA. Jos sattuu syyttömään?
EEVA. Minäpä hänet hyvin tunnen. Näin, kun hän päästi Pollen irti ja evästi sitä kepillä lautasille. Hänellä oli samallainen keppi kuin sedällä ja yhtä komea partakin.
JUNKKA (yllätettynä). Minkä vuoksi et puhunut mitään, kun näit?
EEVA. Hän hiipi kiireellä seinänvierustaa tiehensä.
JUNKKA. Joka paikassa sinulla on silmät!—Miten sinä kostat?
EEVA. Siten, että lähden kuin lähdenkin maalle.
JUNKKA. Ja hän sen sinulle kostaa siten, että lähtee sinun mukanasi.