EEVA. Siinä se nyt oli! (Purskahtaa itkemään.)
VARJAKKA (synkkänä ja toivottomana). Tätä minä en osannut ottaa lukuun.
(Jää seisomaan tuijottaen yhteen kohtaan.)
HILMA. Olenko tehnyt tyhmästi, väärin ja pahasti? Luulin tekeväni hyvää. Uskoin, että keksitte jonkun keinon heitä vastaan.
EEVA. Tietävätkö komesrootilla, että Onni lähtee näin varhain?
HILMA. Eivät sitä tiedä, mutta touhussa siellä ollaan.
EEVA. Hyvä! Minulla on keinoja. Jos ei yksi auta, niin toinen.
HILMA. Jumalan kiitos!
EEVA (Hilmalle). Kiitoksia, että tulitte sanomaan. Teitte oikein hyvän työn. (Varjakalle.) Minne setä meni?
VARJAKKA. Rajalinskan luo.
EEVA. Mitä sinne?