EEVA. Ja ole olevinasi niinkuin et puhelisikaan minun kanssani. Sano aina, kuulitko.
HILMA. Kuulin ja ymmärsin.
NEITSY JANNE (tulee ja kiepsahtaa istumaan Hilman viereen). Vielä hetkinen isänmaan kamaralla armaan vieressä.
EEVA. Jannelta suu kiinni!
HILMA. Kuulin.—Suusi kiinni, Janne. (Tekee eleitä Neitsy Jannelle.)
EEVA. Nyt luullaan, että minä olen Onnen herran morsian.
HILMA. Kuulin. Siinä väärässä uskossa ovat kaikki.
NEITSY JANNE. Eikö hän olekaan?
HILMA. Ei ikinä! Oletko sinä höperö?
EEVA. Minun pitää päästä Onneen ja merille.