HILMA. Kuulin. Mainio keksintö. Sitä minä ajattelinkin. Hyvä keino.
EEVA. Ainoa.
NEITSY JANNE (Hilmalle). Minä nyt ymmärrän. Jees. Meidän kapteeni ja neitsy Eeva!
EEVA. Mutta herra on täältä toimitettava pois, muuten syntyy pahempi villitys kuin äsken. Sitä ei sitten hillitse kukaan ja on mahdoton selittää heille heidän erehdystään. Kaikki menee myttyyn.
HILMA. Kuulin.—Se olisi kauheaa!
EEVA. Keksi, rakas Hilma, keino, että herra lähtee. Kuulitko?
HILMA. Kuulin. Mutta, rakas—, minä olen tuhma kuin sammakko!
NEITSY JANNE. Minä myös. Saakeli sentään!
EEVA. Minun on mahdotonta nyt. En pääse liikahtamaan, en kenenkään kanssa puhelemaankaan, sillä herra seuraa minua kuin varjo.
HILMA. Kuulin ja näen. Minä menen selittämään asian kapteenillenne.