EEVA. Niin tosiaan, onhan niitä muitakin.
KARIHAARA. Joudamme siis täältä pois.
EEVA. En minä lähde maantietä.
KARIHAARA. Hilma Pollarilla on hevonen komesrootin huvimajalla, saamme ajaa kääseillä.
EEVA (nauraen). Mutta siellä minut istutettaisiin vaunuihin. Minä menen oikotietä.
Salista, jossa vähän aikaa sitten on lakannut soitto kuin kesken, kuuluu hurraahuuto.
KARIHAARA (viitaten parvekkeelle päin). Kuulkaa!
EEVA. Mitä se on?
KARIHAARA. Hurraa, me nuoret meripoiat! (Pyörähyttää Eevaa kohona ympäri.)—Nyt teille tuli juhannus! Siellä on kapteeni Varjakka.— Hyvästi. Kiitoksia lyhyestä, mutta hauskasta tuttavuudesta, hauskimmasta mitä minulla koskaan on ollut. Elkää tekään minua pahalla muistelko.
EEVA. Kiitoksia miellyttävästä seurastanne. Toivoisin sydämestäni, että löytäisitte neitokaisen, jossa ei ole vikaa.