KARIHAARA. Hyvä Jumala on pannut minun konttiini vanhanpojan eväät.— Hyvästi. (Rientää perälle kääntyen portista vasempaan. Maantiellä huiskuttaa hattuaan Eevalle.) Hyvästi. Hyvästi.
EEVA (huiskuttaen pikkuliinaansa). Onnea matkalle.
KARIHAARA. Tervetuloa jälestäpäin—Patrialla! (Menee edelleen.)
Salista alkaa kuulua tanssisoittoa.
VARJAKKA (sadetakki käsivarrella tulee parvekkeen kautta puistikkoon, viskaa sadetakkinsa etumaisen sohvan selkämykselle ja käy Eevan luo). Hyvää iltaa, Eeva.
EEVA. Sinähän tulet kuin pilvistä pudoten. Et ainakaan tavallista tietä ole tullut, koska ei ole sinua näkynyt tulevaksi. (Istuutuu.)
VARJAKKA. Vesiteitä olen tullut. (Istuutuu. Äänettömyys.) Siitä on herran vuosia, kun me olemme puhelleet.
EEVA (äänettömyyden jälkeen). Minusta tuntuu siltä, kuin emme koskaan olisi puhelleetkaan.
VARJAKKA (äänettömyyden jälkeen). Niin minustakin.
Hetkisen aikaa katselevat toisiaan avonaisesti ruveten kumpikin hymyilemään. Lopuksi Eeva purskahtaa iloiseen nauruun.