»Eikö me lähdetä, Jussi?» kysäsi Erkki, vaikka hän ei tiennyt, mistä sitä nyt pääsisi, kun lautta oli toisella puolen, saari toisella ja köysi niiden välissä veneen edessä.
»Elä nyt lähde minnekkään saikkaroimaan!» virkkoi joku tukkilainen.
»Vuotahan», jatkoi Jussi Piipponen toverinsa puhetta, »jotta tää lautta kääntyy, niin pääsette menemään ihan hyvästi, ei tarvitse muuta kuin purjeenne nostatte ja alatte sojottaa. Väleen tää tästä kääntyy.»
Erkki katseli, että miten se on. Älysikin hän vihdoin, että kun lautta pyörähtää alle tuulen saaren suojaan, niin heidän veneensä tulee siinä selän puolelle. Erkki rupesi Katrillekin selittämään tätä menoa, vaan tukkilaiset olivat jo kerenneet vallata puhevuoron.
»Siinähän olisi meille emäntä.»
»Etköhän jääkin meille, tyttö, emännäksi?»
»Jääpi se Matlena.»
»Matlena», toisti Katri ja nauraa hihitti.
»No mikäs sinun nimesi on?»
Katri ei vastannut, nauraa hihitti, ja katsoi Erkkiä ja sitten kainosti silmäpuolellaan tukkilaisia.