»Ihan hupelo se on koko mies», lausui taas muuan tukkilainen, ja toiset nauroivat.
Erkki parka oli hölmeissään ja tukkilaiset yhä jatkoivat ivaansa.
Mutta Jussi nousi lautalle ja tervehti sitä pulskaa poikaa. Tämä oli Jussin tuttavia ja lisäksi kaimamiehiä,—sukujansa Piipponen. He olivat olleet erään vuoden renkinä samassa talossa kirkonkylässä.
»Ouluun menossa», tuumaili tukkilainen Jussille.
»Sinnepäinhän se matka pitäisi», vastasi Jussi.
»Renkinäkö vai kasakkanako?»
»Renkimieshän minä nykyään olen. Minä olen tuolla Rantalassa.»
»Tää on Rantalan miehiä?»
»Niin on. Talon poika. Tää tyttö on—»
»Sen minä kyllä tunnen; se on Partalasta. Kävimme sieltä voin ja särpimen haussa, niin näin tään siellä.»