Sinne se vene yhä kiiti.
»No voi toljaketta!» kuului sieltä huutoja.
»Mikähän visapää liekään! Etkö älyä, ettei tätä tietä pääse?»
»On mies aika tolvana: ei vieläkään usko, laskee tohottaa vain!»
Erkki oli aivan hämmentynyt. Mutta Jussi kilpasi perään ja laski purjeen. Nyt oltiinkin jo aivan lautan luona ja vene kiiti vauhtiaan kohti pontutta. Veneen keulan olisi käynyt kurjasti, jollei muuan tukkilainen voimallisesti olisi ottanut venettä vastaan ja ohjannut pitkin pontutta. Se oli juuri se Katrin pulska ja reima poika, joka esti veneen pahki äiskähtämästä.
»Aha, minun henttuanipa siinä Ouluun viedään!» lausui tukkilainen.
»No, tuon tytön kanssa se kuhertelikin, kun ei älynnyt mistä se hotu vetää», arveli muuan tukkilainen.—
»Oletpa tosiaankin moukka mieheksesi, kun pyrit sitä tietä, mitä et pääse!»
»Etkö nähnyt että köysi siinä oli edessä?»
»Ka näinhän minä, mutta luulin, että siitä kerkiäisi…», jämästeli
Erkki vastaukseksi.