»Vanhako? Vuosikauden on minulla ollut, ja jolta sen vaihetin oli itse ostanut kellosepältä. Ja näethän, ettei se mikään vanha ole.»
»Liekö hänessä kaikki värkitkään?»
»No oletko hökelö? Mihinkä siitä olisi mikään päässyt, kun sitä ei ole kuin kerran puhdistettu?»
»No niin, saattaahan siinä olla kyllä täydet värkit.» Ja Jussi katseli yhä pyöritellen kelloa ja mieli teki. Hän painoi sen korvalleen. Raksutteli se oikein komeasti. Ja Jussin rupesi aina enemmän sitä mieli tekemään.
»Vaihdetaan pois!» kehotteli tukkilainen.
»Paljopa taitaisit tahtoa päällisiäkin», arveli Jussi.
Kaimamies kuiskasi Jussin korvaan.
»Tuumitaanhan sitten paluumatkalla, pitää jo lähteä taipaleelle», sanoi
Jussi ja pisti kättä kaimamiehelleen.
Lautta olikin jo kääntynyt, jotta hyvin pääsi lähtemään. Purje ylös vain, niin ala taas purjetuulta lekittää.
Erkki oli vähän noloissaan ja häpeissään.—Kun ei saanut totelluksi Jussin neuvoa… Ivasivat juuttaat kovasti… »Oletpa moukka mieheksesi»… Ne ovat semmoisia irvihampaita nuo tukkilaiset…