»Entäpä Kanteliinilla?»

»No, ei se ole köyhä poika hänkään.»

»Kumpi heistä lie rikkaampi?»

»Kukapa hänet tiennee—vaan köyhiä ei ole kumpikaan.»

»Ne ne ovat Oulun kaupungin rikkaimpia porvareita.»

»Ja Älliini eli Nelmanni—mikä se on—rahallinen talo on sekin.»——

Niin sitä syödessä siinä puheltiin ja puhellessa jouduttiin asiasta toiseen.—Vaan mies ja toinen taas pisti puukkonsa tuppeen, ryyppäsi vielä kerran piimää, pyyhki käsiselällä suutaan, siirtyi arkun äärestä ja alkoi hommata tupakkaa piippuun. Piippuja aina useampia alkoi röyhytä ja arkun kansia lopsahteli kiinni.

Ulkona pauhasi myrsky, telmi ja ryski. Kolme vuorokautta tuuli yhtä pohkaa. Puolipäivän ja sydänyön aikaan se vähän laantui, vaan ei niin paljoa, että olisi kyetty liikkeelle. Ei auttanut oulumiehillä muu kuin odottaa ja odottaessaan syödä ja nukkua. Neljäs vuorokausi oli kulumassa. Puolipäivän aikana purkausi tuulemaan niin rajusti, jotta eipä koko aikaan niin. Sitte se heitti. Se oli ainoastaan lyhyt puuskaus, viimeinen hyökkäys, jonka jälkeen se masentui, ja siitä se laantui laantumistaan. Heti puolipäivän jälkeen oli jo melkoisesti tyyntynyt. Viiri harvasteeseen vain kääntelihe ja kääntyessään vingahti. Metsäkin oli lakannut tohisemasta ja puunlatvat vitkalleen vain huojuivat. Vaahtopäiset aallot Ärjällä kävivät harvemmiksi ja jyminä taukosi vähitellen.

Ja nyt päivällisen syötyään matkalaiset eivät panneetkaan enää maata. He kuleksivat ulkona, tähystelivät taivaalle ja järvelle ja jokainen arveli, että kyllä se siitä yöksi tyyntyy kerrassaan.

Mutta jo kotvasta ennen iltasta kävikin ilma ihan tyyneksi. Ärjä oli asettunut. Loikka, mikä suurilla selillä käy vielä kauan myrskyn jälkeen, vieri tyynenä ja rauhallisena ja synnytti rannoilla hiljaisen loiskeen. Oulumiehet hommautuivat taipaleelle. Arkut ja muut kampsut kannettiin veneisiin, ja sitten matkalle. Melske nyt kävi rannassa ja porske veneitä työnnettäessä väljälle vedelle ja käännettäessä matkan mukaan. Vakavasti kulki joka vene tietänsä, ja oli sitä tiessä leveyttä ja pituuttakin oli. Ärjä levisi laajuudessaan: siintävissä olivat rannat edessäpäin ja vasemmalla, jopa muutamassa kohdin näkymättömissäkin. Uljas ulappa. Suurellinen ja kaunis rauhallisen tyynenä, uhkea ja pelottavan mahtava—nimensä kaltainen—rauhatonna, aallokkaana.