Silleen jatkui keskustelu muisteloista oulumatkoilta. Vaan moni oli jo vaipunut pitkälleen honkavalkean ääreen, nukahtanut piippu suuhun, ja yhä useampia vaipui. Puoliyön tultua ei enää kuulunut puhelua: uni oli vallannut miesjoukon. Aaltojen kuohunta kuului vastarannalta, yörastaan liverrys humajavasta metsästä, hiljainen loiske veneitten luota, ja palavan nuotion luota kuului kuorsaus, vaan myöskin hiljainen laulun hyminä.

Liisa valvoi vielä, istui makaavan Katrin vieressä, neuloi sukkaa ja lauleli hyräili:

»On virran vierevän rannalla minulla mielipaikka; somasti metsä huokuvi, kova on virran valta.

Mä kerran kera kultani siell' istuin leikitellen; kannolla kuusen katkaistun puhuimme kuiskutellen.»

* * * * *

Kohta kun Oulujoki on leveänä virtana alkanut niellä Oulujärven vesiä, polvistuu oikeanpuoleinen ranta ja polvekkeesen syntyy laaja pyörre ja sen taakse pitkä tyyni lahti. Pyörteellä on sopiva satama höyryvenheille, oulumiehille ja lankkulautoille.

Tällä kertaa oli Pyörre melko tyhjänä ja liike siellä hiljaista. Muutamia lankkulauttoja ja pari kolme lankkulastia, jotka tekivät lähtöään koskille. Olihan nyt vielä niin alkukesä ja pitkälliset vastatuulethan nyt pidättivät ylhäältä tulijoita.

Viikkokausi on vierryt siitä, kun jätimme matkalaisemme Kuostonsaareen sääpitoa pitämään, eikä heitä vielä ole Pyörteellä näkynyt. Oikisuunnassa olisivat jo aikoja sitten olleet ja menneet—niin, oikisuunnassa jo palaileisivat Oulusta.

Kaunis oli nyt sää ja tyynenä lepäsi Niskaselkä. Kaukana selällä laski höyry-alus, näytti vain pieneltä mustalta pilkulta, josta korkeana patsaana kehosi savu ja kaatui ilmaan pitkäksi juovaksi.

Jälessään oli höyryllä kaksi lankkulotjaa, jotka tyhmän näköisinä seurasivat nenästävetäjäänsä, vaan lotjien jälessä johotti tervaveneitä kahdessa pitkässä rivissä. Siellä ne olivat meidän matkalaisemmekin. Virran niskaan päästyä hylkäytyivät veneet höyryn jälestä omin nokkinsa Pyörteelle laskeakseen. Peräkkäin soluivat ne virtaan ja toinen toisensa jälestä pyörähtivät Pyörteelle. Kuta tottuneempi mies melassa, sitä sievemmin pyörähti venekin Pyörteelle, vaan äkkinäisen käsissä sorti sitä virta kauas alas tahi joutui se virran jamaan, josta oli vaikea soutaa kiskoa pyörrevedelle.