»Meneehän tässä», arveli Erkki.
»Me lähdimme, että laskia koskia», virkkoi toinen herra, lyhyt ja lihava.
»Saapihan tässä», arveli Erkki ja Jussi levitti purjeen keskiveneelle, johon herrat saivat asettua istumaan.
»Sitt nu ner här», lausui lyhyt ja lihava herra toverilleen, avitettuaan hänet veneeseen.
»Nee», vastasi pitkä ja laiha herra ja istahti ja hänen viereensä asettui toinenkin.
Työnnyttiin taipaleelle. Pujahettiin Sotkakoskesta Sotkajärvelle, jota oli soudettava neljännespenikulma kosken niskaan. Siinä se meni järvimatka, sen vertainen, puhellessa laskumiehen kanssa.
»Kuuluuhan ne Niskakoskella täyttäneen muutaman veneen», lausui laskumies.
»Täyttihän se», tuumi Jussi.
»Mitenhän lie niin sattunut?» Erkki arveli.
»Sattuuhan se joskus niinkin», oli laskumiehen tuuma. »Paljon onkin nyt vettä koskissa. Mutta se sama laskumies, joka nyt siellä veneen tuhosi, mennä kesänäkin rymyytteli tavallisenkin veden aikana. Ja tuon tuostakinhan tuo kuuluu särkeneen.»