»Niin, Pyhäkoskellahan sitä ollaan, juuri Pällissä, kovimmassa korvassa», selitti Jussi.
»Jaha.—Hickell stig upp!» herätteli herra toveriaan.
»Ne…» oli pitkän ja laihan herran lyhyt vastaus.
»Hör du!»
»Ne…»
»Nouse katsomaan … Pyhäkoskea.»
»Tulevana … kesänä.»
»Tulevana kesänä!» nauroi Katri.
Pitkä ja laiha herra ei noussut. Lyhyt ja lihava herra heitti herättelemästä ja rupesi itse silmäilemään ympärilleen tahi oikeammin eteensä, sillä huomattuaan Katrin tirkisteli vain häntä yhdellä silmällä, tirkisteli ja vähän väliin hymyili. Katria nauratti ja kainostutti ja hän piti huivin nurkkaa suunsa edessä, katsahteli Erkkiin ja silmäpuolella herraan.
»Mistää työ ootta?» kysyi herra Erkiltä, koettaen käyttää ylimaan murretta muka venemiesten mieliksi.