Läksivät he astumaan ja Kusti piteli Jussia kaulasta. Tultuaan tornin luo istuivat he törmälle tällä puolen jokea.
»Tuossa se on se horisontti», viittasi Kusti tornia. »Sen jälkeen se minun kelloni käypi.» Kusti katsoi kelloaan. Sitten siinä törmällä istuttiin ja ryypättiin ja Kusti kehui kelloaan. Ruvettiin hankaamaan vaihtokauppaa ja tulikin vihdoin kaupat. Kusti lupasi pitää harjakaiset ja siinä aikeessa lähdettiin narikkaan, missä sai kahvia. Astuttiin, Kustilla käsi Jussin kaulassa ja Jussi lauloi:
»Kukapa se senkin rakkauden, kukapa se senkin rakkauden raukenevan luuli, raukenevan luuli.
Joka oli paljon kuumempi,
joka oli paljon kuumempi
kuin pakarituvan uuni,
kuin pakarituvan uuni.»
»Mitä pitää isännille?» liverteli muuan narikkaeukko Kustille ja
Jussille.
»Tuuka puut laaka maat», virkkoi Kusti eukolle.
»Vaskate vara?» pani eukkokin ainoansa liikkeelle.
»Vaskate vara—kommer, kommer kouriin se on: vanhalla veneellä, herre kuut loon su seiver se on: ei se kaadu vaikka se heiluu», lasketteli Jussi.
»Anna kahvia eukko», käski Kusti.
»Täältä isännät saavat kahvia», virkkoi toinen eukko, »tulkaa tänne istumaan».