»Onko tämä komea lakki?»
»Onpahan tuossa», vastasi Katri.
»Onko se Katri sinulla nyt lysti, kuu on sormuskin, oikein kultasormus?—Kyllä niillä muilla tytöillä on vesi suussa, kun näkevät.»
»Vieläkö mitä!» virkkoi Katri, vaikka itsekin mielessään ajatteli, että kyllä ne tytöt mieliteolla katselevat. »Johan se nyt sormuksen tähden vesi suuhun tulisi.»
»Ei nyt vesi juuri tule, vaan käy niiden vähän sydämelle nähdessään.»
»Pöhö! Saavathan ne sormuksen milloin haluavat!»
»Saavat kun on antajia.»
»Antajista ei puutetta!—Jo tulee Jussi», katkaisi Katri puhettaan.
»Jussi se sanoi, että minä en tervanpoltolla saa rahaa, vaan annahan kun sanon. Viidettä sataa läksi nytkin—eiköhän Jussin korvat hörösty», tuumi Erkki.
Jussi tuli, hän oli ollut toimittamassa loput asiat, jotka Erkiltä jäivät toimittamatta.