Kusti oli pitämässä kellotarkastusta parin miehen kanssa ja kehui heille kelloaan, kehui minkä jaksoi ja aina suuremmalla innolla jos huomasi uskomuksen vivahduksia kuulijoissaan. Kertoi hän kellokauppahistoriansakin ensimäisestä kellosta tähän viimeiseen: »ja tämä on niin tarkka ettei horisontti tarkempi», oli loppulause kertomuksessa. Oli kokoontunut Kustille suuri kuulijakunta ja yhä hän jatkoi esitelmäänsä »tästä kellosta».
»Se karusellin isäntä olisi ostanut minulta tään kellon, hän kun tarvitsisi ihan tarkan kellon», jatkoi Kusti.
»Minkä karusellin?» kysyi joku.
»Onpahan siellä Heinätorilla uusmuotinen hoijakka, ulkomaalainen hoijakka, Kamlakaarlepyystä, joka on kuulemma siellä Amurin maassa, Suomenniemen takana missä lie.—Niin se isäntä…»
»Hoijakka—olihan hoijakka markkina-aikoina siinä Liljeplumminkin kartanolla», arveli joku joukosta.
»Niin hoijakka—nähtiinhän tuo sekin. Ilmanaikainen rämppä! Vaan tämä on uutta muotia, ihan toista sorttia. Tässä on kunnon hevoset ja kerupiimit. Pyöriessä soipi pasuunat ja harppuunat.—Se isäntä siinä olisi ostanut minulta tämän kellon, kun näet se pitää ihan määrälleen pysäyttää, niin tarvitsee tarkkaa kelloa. Mutta minä sanoin, että kun nyt kerran on saanut tarkan kellon, niin pitää hänet.—Ja olisi minulta vaihtanut muuan upseerikin, joka oli sotaväen kanssa siellä karusellin luona.»
»No mitä ne sotamiehet siellä tekivät?» kysyi joku taas.
»No, ne siellä olivat, että—jos—joku mikä tahansa sattuisi, niin kai … enkä tullut kysyneeksi siltä upseerilta, mitä varten he ovat…»
»Tunsiko se sinut se upseeri?»
»Tunsi.—Sanoi sotamiehille, huusi lujasti: 'sirin-kasarinkasairua saleetup!' Silloin sotamiehet nostivat kätensä lakkiin—tälleen näin. Mutta se upseeri tuli minun luokseni ja sanoi: Kustihan se on?—Niin on, herra upseeri, sanoin minä ja silloin sitä käteltiin. Sitten hän tahtoi katsoa minun kelloani ja kärtti vaihtamaan. Sanoi sotakomennossa tarvittavan tarkkaa kelloa. Jos sekunninkaan myöhästyy, niin ei hyvä kuulu seuraavan, niin näet pitää ajalleen sattua.—Viidellätoista kivellä käypi ronomeetan…