»Onpahan tuossa, on kuin kesken ristiltä siepattu», oli taas Liisan vastaus.
»Toista suu puhuu, toista mieli ajattelee», lausui Kusti, katsellessaan muutaman miehen kelloa. »Kyllä sinä minut ottaisit…»
»En vaikka oltaisiin vain kahden maailmassa ja tervakoppa kolmantena», katkasi Liisa Kustin puheen ja läksi kävelemään, lopettaen pilan Kustin kanssa.
»Kovia sanoja», arveltiin leikillä.
»No, rakkaudesta kaikki vaikka silmä menköön», tuumi Kusti, antoi miehelle kellonsa ja läksi kävelemään. Hajosi siitä nyt muukin joukko, kuka kunnekin.
Vaan kaupunginviinat olivat jo alkaneet vaikutuksensa ja sama juttu eväsviinoista, sillä nekin olivat käytännössä ajankuluksi. Hurina oli noussut nousemistaan ja ukkojen leuat liikkuivat nyt kiivaasti ja suut pauhasivat. Kuului karjahdusta sieltä täältä ja kovalla äänellä kehui joku lakkiaan, toinen takkiaan, joku rahojensa paljoutta, maita ja mantujaan.
Mutta tulipa rannalle nimismieskin. Keppi kädessä, toinen käsi housuin taskussa ja tähtiotsalakki päässä asteli hän rantaa ja loi virkasilmäyksen puoleen ja toiseen. Missä ei melu ottanut hiljetäkseen, siihen hän astui ja laski kieltonsa pönäkällä äänellä.
Pianpa alkoi vene toisensa jälkeen solua koskelle ja toistakymmentähän niitä pääsi menemään heti yhdessä poksussa. Toistapa tuli, aina vaan vähän ajan perästä pyörähti veneitä Pyörteelle, milloin enemmän milloin vähemmän. Oli nyt nimismiehellä kirjoittelemista ja silmäilemistä ainakin aluksi.
Läksivät palaajatkin taipaleen tekoon. Sauvoivat virran niskaan ja sitten soutaa lipittelemään taas Oulujärven laajoja selkiä. Oli sitä soutelemista nyt. Oli ylätuulikin, ei kova mikään, vaan aina se kiinnitti sekin, jottei pitkiä taipaleita jaksanut yhteen menoon soutaa. Hiljakseen kulettiin, syötiin ja levättiin. Lauantaina iltamalla tulivat höyryn jälessä Kajaaniin. Sievästi päästiin niin Oulujärvi ja oli se iso asia kulussa.
Höyryn perästä erottuaan soutelivat ukot veneensä alakanavan suuhun, ja mies veneeltä läksi hakemaan kanavalippua kaupungista, toiset odottelivat sen aikaa, katsellen huvikseen Ämmää ja kanavaa, monestihan ne on jo nähnyt, vaan katseleehan noita kuitenkin, kun ovat tuossa silmien edessä.