»Niin, Susannalle se huivi», lausui Katri.
Iloisena otti Susanna tuttaviaan vastaan, oikein herttaisesti. Kysyi kuulumisia ja olihan sitä taas kysymistä.
»Venettäkö se jäi Jussi laatimaan?» kysyi hän kun ei häntä alkanut näkyä.
»Eipä taida Jussi enää venettä laatia», virkkoi Erkki vakavasti. »Jussi hukkui.»
»Hukkui… Missä?…»
»Sipisen virrassahan…»
»Miten se siinä…»
»Kukapa hänet oikein tiennee. Minä näet sauvoin keulassa, jotta en nähnyt koko tapausta, eikä se Katrikaan…»
»Kyllähän minä näin silmäpuolellani, että jotakin vilahti juuri kun vene heilahti», arveli Katri, »vaan en minä älynnyt katsoa sen tarkempaan».
»Tottapa se, kun hän kovasti työnsi virrassa—joka on niin juuttaan ilkeä nousta—luiskahti sauvoin ja hän suistui suinpäin virtaan. Onhan niin sattunut usein», selitti Erkki.