»No, Jussia ei näkynyt sen enempää?»
»Ei. Minä kummastelin, jotta mitä se Jussi tekee, kun minulta ryösti keulaa selälle ihan iltikseen ja pyörähtikin viimein virran mukaan. Minä silloin vähän kirosinkin ja katsahdin perään, niin mies poissa, ei näkynyt ei kuulunut. Enpä osannut ajatella aluksi mitään.»
»No, haettiinko sitä sitten?»
»Hetihän minä kaupunkiin ja ruvettiin etsimään, etsittiin se ilta ja seuraava päivä, eikä vain löytynyt.»
»Sinne meni mies parhaassa ijässään.»
»Menomatkalla sanoikin Jussi, että siinä se Sipisessä temppu pelaa, ennenkun on sen noussut», lausui Katri.
»Niinkö sanoi?» kysyi Susanna.
»Niinhän se taisi sanoakin», tuumi Erkkikin.
»Ei tiedä, missä se surma milloinkin piilee», huokaili Susanna.
Erkki antoi huivin, jonka Jussi oli ostanut, ja teki poislähtöä. Kielteli Susanna kahville, sillä nyt hän vasta muisti, mutta matkamiehet eivät joutaneet odottamaan. Rantaan saattoi Susanna matkalaisia ja istuutui kivelle katsomaan heidän lähtöään—toisilla tunteilla kuin menomatkalla. Ja kun vene katosi näkyvistä, purkausi häneltä itku. Suri Susanna entistä palveluskumppaniaan.