Niin heidän istuessaan eräänä iltana neiti Smarinin kammarissa Miina toi kirjeen Esterille ilmoittaen että kirjeen tuoja odottaa vastausta. Katsahtamattakaan osoitetta Esteri ojensi kirjeen neiti Smarinille.
»Avatkaa.»
Neiti Smarin pikimmältään silmättyään kirjettä punastui ja hänen kätensä alkoivat täristä.
Esteri katsoi häntä jonkun aikaa ja huudahti:
»Lauri Holma?»
»Niin. Hän on kaupungissa ja pyytää saada tavata sinua.»
»Ei tule vastausta», sanoi Esteri Miinalle. Mutta kun tämä jo oli menossa, huusi Esteri hänet takaisin.
Istuttuaan lepotuolissa hyvän aikaa kädet pään takana ja avoimin silmin hän nousi ja kirjoitti Lauri Holman kirjeeseen.
»Huomis-iltana kello 9 sillalla.»
Mutta vastauksen mentyä valtasi hänet tuska ja hätä. Hän syöksyi kammariinsa, jossa vuoroin kulki kiireesti edestakaisin, vuoroin heittäytyi maata tai istumaan väännellen käsiään.