Kun hän ensi kerran tämän jälkeen tuli mökille, tapasi hän Juhon istumassa kammarissa lynkäpäisillään polviaan vasten, katse lattiassa, eikä hän päätään kohottanut Esterin tullessa. Vanha, vähäkuuloinen nainen, joka oli Juholla emännöitsijänä, vei Esterin tupaan ja kuiskasi:
»Koettakaa sitä raukkaa lohduttaa, se on tuolla tavoin istunut eilisestä illasta.»
»Mitä on tapahtunut?»
»Lapsi on varastettu.»
Esteri ryntäsi takaisin kammariin.
»Juho! Minä toimitan lapsen takaisin. Menen nimismiehen luo, ja sähkösanoma lähimmästä konttorista Hankoon!»
»Ei», sanoi Juho. »Minulla ei ole oikeutta siihen.»
»Totta kai!»
»Lapsi on Kallen.»
Esteri ällistyi. Mutta hetkisen äänettömyyden perästä hän huudahti: