»Esteri! Nyt lähdemme omaan kammariin.» Esteri heittäytyi maata pitkää pituuttaan.
»Minä olen odottanut, että tulisi ja suutelisi minua. Suutelisi yhden ainoankaan kerran.»
»Nyt lähdemme. Minä sammutan tulet.»
»Niin, sammuttakaa. Ehkä hän sitten tulee.»
»Esteri, hyvä Esteri, lähde nyt!»
»Hän on suudellut teitä, suudelkaa te minua hänen puolestaan.»
»Minun huuleni ovat siihen halpaset. Mutta pyydä isääsi, hänelle äitisi varmaan jätti suudelmia sinulle.»
Esteri kohosi istumaan, loi opettajattareen katseen, joka oli tuskaa.
Hän heittäytyi levottomana sohvanpäätä vasten.
»Äiti! Äiti! Minkä vuoksi et tule? Etkö voi? Vai etkö tahdo? Etkö minua rakasta?…»
Herra Jumala sitä kyyneletöntä epätoivoa!