Yöllisen kohtauksen jälkeen olivat he tavanneet toisensa nyt ensi kerran. Mutta forstmestari oli hyvällä tuulella kuin olisi koko asian unohuttanut. Hän oli miettinyt, että enempi keskustelu siitä vain Esteriä kiihoittaisi, ja hän oli mielestään sanonut Esterille viimeksi painavan sanan. Hän otti shakkilaudan ja järjestäessään ihmetteli Esterin eilisiä voittoja.
»Mutta ai ai!» sanoi hän sitten. »Tiedätkö, mitä on onni pelissä?»
Forstmestari ei kuitenkaan ollut lainkaan mielissään, että Esterin onni nyt kääntyikin onneksi rakkaudessa.
»Mikä sinua riivaa!» huudahti hän jo ensimmäisessä pelissä. Ja toisen hän lopetti kesken. »Sinähän olet idiootti!»
Illallispöydässä oli forstmestari huonolla tuulella. Ja hän sanoi:
»Mikä on tarkoituksesi opetuspuuhillasi, joihin olet kuulemma ryhtynyt?»
»Hyvä tarkoitus», vastasi Esteri.
Forstmestari käänsi ivaksi:
»Kallella on vähintään puolikymmentä morsianta, ja Juho on nainut mies.»
Esteri vastasi: