»Hyvä Jumala, mitä sinä, rakas lapseni, puhut?»
»Sinä punastuit, kun puhuttiin, että Veli Erkki on hänen näköisensä. Ja sinä itkit siellä kuusen takana. Minä näin kyyneliä silmissäsi. Minä näin.»
Äiti tunsi, ettei hän nyt voi hallita ilmeitään, ja salatakseen itsensä
Lauran katseelta hän kumartui ja painoi poskensa Lauran poskea vasten.
Siinä he sitten puhelivat kuiskaten kuin salaripissä.
»Miten hän oli paha?» kysyi Laura, ripittäjä.
»Ei hän ollut paha», vastasi ripitettävä, äiti. »Päinvastoin hän oli hyvä. Kuulithan, mitä isäkin sanoi hänestä.»
»Minkä vuoksi sinä sitten itkit?»
»Hänen kuolemaansa.»
»Oliko hän *sinulle* hyvä?»
»Oli, hyvä hän oli.»
»Hänellekö sinä kuvassasi hymyilet?»