»Ei, vaan elävä veli.»
Syntyi hetken äänettömyys. Sitten äiti suuteli Lauraa ja sanoi:
»Luetaan nyt yhdessä siunaus. Sitten sinä nukut rauhassa.»
Äiti nousi ja meni seisomaan ikkunan luo, josta katseli ulos.
Laura sängystään näki mustan ikkunan takana epämääräisen haamun, jolla oli kädet ristissä ja joka puheli äidille. Nähdäkseen tarkemmin Laura nousi istumaan, mutta äiti samassa kääntyi ja se haamukin katosi. Kun äiti oli ovella menossa saliin, kysyi Laura:
»Kuka se oli?»
»Kuka niin?»
»Se, jonka kanssa puhelit.»
»Missä ja milloin?»
»Tuossa ikkunan luona.»