Äiti vähän aikaa viivyteltyään vastasi: »Puhelin Jumalan kanssa.»
Laura pani pettyneenä maata. Hänestä oli näyttänyt, että se oli nainen ja äidin näköinen. Oli luullut, että se oli se kiltti täti, ja että äiti oli käskenyt tädin mennä hakemaan veljeä, ja että täti oli luvannut ja lähtenyt.
Hän valvoi edelleen ja vieläkin odotteli. Kuunteli jokaista ovenkäyntiä, joka silloin tällöin kuului kaukaisena kumahduksena kivirakennuksen suuresta käytävästä. Viimein ei kuulunut kumahduksiakaan.
Ikkunan takana oli nyt kuumottava valo. Sisällä huoneessa hämärä, että erotti jokaisen esineen. Liikkumatonta. Äänetöntä. Tuntui, että nyt oli joulu loppunut, että nyt ei veli enää voi tulla.
Minnekä on veli jäänyt?
Jos Leena ei olekaan muistanut toimittaa asiaa?
On, koska oli tullut veljen tavaroita.
Jos on joutunut Surman suuhun?
Ei, sillä hän on reipas poika.
Jos on kaatunut pahan Kalman kartanolle?