Läimäyttäen suitsiperillä hevosta poika huudahti:
»Hei, hevonen!»
Laura huiskutti kättään isälle ja äidille sanoen äänekkäästi kuin huutaen kauas:
»Hyvästi, hyvästi! Me menemme ulkomaille.» Ja kääntyen poikaan hän sanoi: »Eikö niin?»
»Niin.»
Laura tarttui pojan käsikoukkuun ja poika lauloi:
»Minä pidin sinusta ja sinä pidit minusta, ja ero piti tulla meistä, eikä mun silmäni kesken kuivu eron kyyneleistä.»
»Nyt ollaan perillä!» Ja kuin houkutellen myöntävää vastausta kysyi poika: »Ollaanhan?»
»Ollaan», vastasi Laura, vaikka olisi vielä halunnut ajella.
Poika nousi. Jätti hevosen siihen ja katsoi taas tähystävästi joulukuusta vakavan näköisenä. Sitten yhtäkkiä sanoi kirkkaalla äänellä: