Kärryt keikahtivat taaksepäin, ja poika ja Laura nurin niskoin lattialle niin pahasti, että katsojat säikähtivät. Mutta siihen, kun he ehtivät liikahtaakaan, oli poika jo pystyssä ja vikkelästi nosti Lauran jaloilleen. Hän sitten katsoi Lauraa läheltä silmiin ja hymyili aivan kuin houkuttelemalla houkutellen Lauraakin hymyilemään. Ja kun hän sai hymyilemään, hän yhä katsoen läheltä silmiin sanoi:
»Enkö minä sanonut sinulle, muori, että elä pidä minusta, meidän käy hullusti.»
Sitten hän nauroi ääneen taas houkutellen Laurankin nauramaan. Ja hetkisen aikaa he nenät vastakkain nauroivat kaatumiselleen.
»Emme välitä koko onnettomuudesta», sanoi poika. »Emmehän?»
»Emme», vastasi Laura vakuuttavasti.
Kun poika alkoi uudestaan hommata hevosta kuntoon, Leena kuin tulkiten selitti hänelle:
»Laura tarkotti äsken, että hän sinusta tykkää.»
»Kyllähän minä sen ymmärsin», sanoi hevosmies. »Mutta Laura ei ymmärtänyt minua, kun minä koetin toimittaa, että jos hän pitää minua kaulasta, niin kärryt keikkaa. Mutta nyt minä asetan, ettei keikkaa.»
Pojan määräyksen mukaan Laura tällä kertaa meni istumaan pojan viereen.
»Nyt saat pidellä minusta, miten haluat.»