»Onko sinun paha olla?» kysyi hän kuin säikähtyneenä.
»On.»
»Minkä vuoksi sinun on paha olla?»
Laura mietti etsien sanoja saadakseen sanotuksi sen, mitä hän tarkotti. Hän tapaili ja tapaili, vaan ei saanut mieleistään muotoa sanottavalleen ja lopuksi hänen täytyi tyytyä vastaukseen:
»Sen vuoksi minulla on paha olla, kun minulla ei ole niin hauska kuin
Kirstillä.»
Lehtori naurahti ja, paneutuen pitkälleen lattialle tirkistääkseen
Päivölään, sanoi:
»Mikä se sitten Kirstillä on niin hauska?»
»Sitäpä minä en tiedä ja haluaisin niin tietää.»
Olisipa lehtori itsekin halunnut tietää, mistä tuo iloinen onnellisuus, joka loisti Kirstin koko olennossa siellä Päivölässä, jossa oli niin yksinäistä ja hiljaista, että mieltä ahdisti katsellessa. Lehtori ei keksinyt aiheen atuakaan ja sanoi neuvottomuudessaan:
»Eikö äitikään tiennyt?»