»Entäs ristinmerkki?»
»Ristinmerkki! Yhdentekevää, vaikka kaivertaisi pukinsarven.»
Siihen joku huomautti:
»Mutta sellaisella puikolla lukijan veisi piru.»
Lukupuikkomestari nauroi.
»Se ei usko pirua», sanottiin joukossa.
»Eikä pelkää Jumalaa», jatkoi joku toinen.
Lukupuikkomestari jäi yksinään eikä hän saanut myydyksi ainoatakaan puikkoa enää.
Kaikki ostivat Santerin uusia lukupuikkoja, joita hänen kerrottiin vuoleskelevan sunnuntaita vasten yöllä ja sitten sunnuntaina kirkonaikana uurtavan niihin ristinmerkit. Niitä sanottiin piispantikuiksi.
Ostajia tuli toisesta päästä kaupunkia.