TOLARI. Pelkäätkö poikia?
ANNI. Poikako siinä olikin? Ja minun poikani! (Istuu Tolarin syliin ja hyväillessään tuhrii naaman.) Ai ai sitä Annin poikaa, ai ai kuin Anni siitä tykkää!
TOLARI. Ottiatuota Anni Anni Anni!—Maija ottiatuota!
ANNI. Maijanko se olikin poika? (Nousee). Miten minä tuota erehdyin! (Menee kuistin kautta).
HUOTARI nauraa Tolarille.
TOLARI. Reistasitko Annin kanssa, monellako ottiatuota pata kuohuu, kun sinulla on niin lysti ja nenäsi pää on noessa?
HUOTARI (katsoo taskupeiliin). Kas, peijakas!
TOLARI. Taitaa olla minun naamassani ero entisestä, kun Annikin niin erehtyi.
HUOTARI. Ei Maija sinua nyt tunne, jos vain et sano ottiatuota! (Menee kuistin kautta)
TOLARI (yksin). Onpa hyvää saippuaa, vaikka niin mustaa, että luulin olevan neekerin ottiatuota.—Pitääpä varoa, etten sano ottiatuota, niin on lysti nähdä, kun Maija ei minua tunne.